Fiat 130 (1969–1977)
130 on V6 Moottorilla varustettu loistoauto josta ei kuitenkaan tullut suurta myyntimestystä. Nykyisin se on haluttu keräilyauto.
Fiatin suunnittelijoille oli annettu tehtäväksi tehdä niin hyvä auto kuin mahdollista kustannuksia säästämättä. Suunnittelijat tutkivat huolellisesti kilpailevien valmistajien loistoautomalleja ja omaksuivat niiden parhaitaominaisuuksia uuteen tuotteeseensa. 130:n ensiesittely tilaisuudessa Fiatin edustajat myönsivät avoimesti, että esimerkiksi istuimia suunniteltaessa oli Jaguar ollut esikuvana ja että ovien lukot edustivat Mercedes-Benzin käyttämäämallia.
Fiat 130 A 1969–1971
Ensimmäinen versio, josta yleensä käytetään nimitystä 130 A tehtaan mallikoodien mukaisesti, esiteltiin Geneven autonäyttelyssä 1969. Suuren ja kulmikkaan korin oli muotoillut Dante Giacosa, ja siinä oli havaittavissaselkeä lähisukulaisuus niin ikään Giacosan muotoilemiin Fiat 124, Fiat 125 ja Fiat 128 -malleihin.
Moottori oli Aurelio Lampredin suunnittelema, kahdella yläpuolisella nokka-akselilla varustettu erittäin lyhytiskuinen V6-bensiinimoottori, jonka iskutilavuus oli 2866 cm³ tehon ollessa 140 hevosvoimaa. Borg-Warnerin valmistama 3-portainen automaatti- vaihteisto tyyppiä 35 oli vakiovarusteena. Valinnaisvarusteena oli saatavilla Zahnradfabrik Friedrichshafenin (ZF) valmistama viisivaihteinen käsivalintainen vaihteisto.
Edessä oli vääntösauvajousitus putki-iskunvaimentimien toimiessa joustintukina. Myös takana oli erillisjousitus eteen viistosti suunnatuin tukivarsin ja kierrejousin. Kallistuksen vakaimet olivat niin edessä kuin takanakin. Kaikissa pyörissä oli tehostetut jäähdytetyt levyjarrut. Ohjaus oli kuulamutterityyppiä ja hydraulisesti tehostettu. Varustelu oli aikalaisittain hyvätasoinen, ja auto sai koeajoissa runsasta ylistystä nopeudestaan, hyvistä ajo-ominaisuuksistaan sekä pehmeästä ja hiljaisesta kulustaan. 1970 moottorin tehoa kasvatettiin 160 hevosvoimaan iskutilavuuden pysyessä samana.
Fiat 130 B 1971–1977
1971 esiteltiin parannettu versio, jota yleensä kutsutaan 130 B:ksi. Ulkonäön osalta ei tässä yhteydessä tapahtunut merkittäviä muutoksia. Sisustus saatiin arvokkaamman näköiseksi aitoa jalopuuviilua käyttämällä. Entisen vaakasuuntaisella nopeusmittarilla varustetun mittariston tilalle tulivat pyöreät mittarit. Moottorin tilavuus kasvatettiin 3235 cm³:iin, minkä seurauksena teholukemaksi saatiin nyt 165 hevosvoimaa. Automaattivaihteiston tyyppi vaihdettiin isomman moottorin kasvanutta vääntöä paremmin kestäväksi Borg-Warner 12:ksi.
Vuoden 1971 suurin uutuus oli coupé-malli, jonka oli muotoillut Pininfarinan toimistossa Paolo Martin. Martin on muotoillut myös Peugeot 604:n ja Rolls-Royce Camarguen. Coupé oli teknisesti identtinen berlinan kanssa, mutta sen sisustus oli vieläkin loisteliaampi. Coupén kokoonpano tapahtui Pininfarinan koripajalla. Myös muiden erikoiskorimallien valmistamista harkittiin, mutta ne eivät koskaan päätyneet tuotantoasteelle. Prototyypit valmistettiin farmarista (familiare) sekä Pininfarinan muotoilemista Operasta ja Maremmasta. Opera oli coupén pohjalta tehty neliovinen malli ja Maremma shooting brake -tyyppinen kolmiovinen herrasmiesfarmari.
Fiat 130 Suomessa
Fiatin tuolloinen päämaahantuoja Autonovo oli Keskusosuusliike Hankkijan tytäryhtiö. Tuohon aikaan Hankkija oli vauras suuryritys, ja luontevaa oli, että sen johtoportaan käyttöön hankittiin edustusautot oman talon valikoimasta. Niinpä Suomeen on tuotu väestön ostovoimaan, autoveron tasoon nähden varsin monta Fiat 130 -autoa, 1970-luvun maahantuonti tilastojen mukaan 88 kappaletta. Näiden lisäksi on Italian suurlähetystön käytössä ollut yksilö ja muutama yksityisesti maahan tuotu auto.
Suomessa on yhä noin 20 ajokuntoista Fiat 130 -yksilöä, joista moni on entisöity alkuperäistä vastaaviksi. Vain yksi A-tyyppi on säästynyt. Yhtään Coupéta ei alun perin tuotu Suomeen, mutta niitä on jälkituotu muutama kappale.